Keeshond

(Only in Finnish)

Keeshond (saksankielisissä maissa WOLFSSPITZ, aikaisemmin HOLLANNINPYSTYKORVA) on keskikokoinen, Hollannista kotoisin oleva pystykorvainen koirarotu. Rodun tunnusomaisin piirre on erittäin tuuhea, kaksikerroksinen turkki.

Keeshond on terhakka keskikokoinen pystykorva, jolla on pitkä kaksinkertainen turkki, pienet pystyt korvat ja kippurahäntä. Turkin väritys on harmaa eri sävyissään (musta, valkoinen, harmaa / hopea). Keeshondin silmiä reunustavat rodulle tyypilliset "silmälasit". Turkin väritys on harmaa eri sävyissään. Pää ja selkä ovat tummemmat kuin raajat, kaulus ja häntä, joiden väri on vaaleamman harmaa. Keeshondin silmiä reunustavat rodulle tyypilliset "silmälasit". Jalat ovat vankkaluustoiset ja kulmaukset kohtuulliset. Uroksen ihanteellinen säkäkorkeus on noin 46 cm, nartun noin 43 cm.

 Luonne ja käyttäytyminen

Keeshond on vilkas, eloisa ja uskollinen omistajalleen. Rotu on oppivainen ja melko helppo kouluttaa. Keeshondit ovat kuitenkin luonteeltaan vilkkaita, joten nuoren koiran tapakasvatukseen tulee kiinnittää huomiota. Koiran riistavietti on heikko, joten se on oiva retkeilykaveri luonnonystävälle. Vieraisiin keeshond suhtautuu pidättyväisesti olematta kuitenkaan aggressiivinen, mikä tekee siitä hyvän ilmoittavan vahtikoiran.

Lämpimän turkkinsa vuoksi keeshond ulkoilee mielellään huonollakin säällä, mutta seurallisen luonteensa vuoksi se ei sovellu ulkokoiraksi. Keeshondit viihtyvät perheensä kanssa, kiintyvät vahvasti omistajaansa ja ovat aina valmiita osallistumaan kaikkeen toimintaan.

Hyvän koulutettavuuden ansiosta keeshond sopii hyvin seura- ja harrastuskoiraksi esimerkiksi tokoon, agilityyn, koiranäyttelyihin tai maastolajeihin. Rodusta löytyy runsaasti toko- ja agilityvalioita

Keeshond on Keski-Euroopasta lähtöisin oleva pystykorvarotu. Keeshondia on alun perin käytetty vahtikoirana Hollannin kanaalien proomuilla ja maatiloilla. Nykyisin keeshond toimii lähinnä seura- ja vahtikoirana. Keeshond sopii hyvin myös harrastuskoiraksi esimerkiksi tokoon, agilityyn ja koiranäyttelyihin. Keeshond on luonteeltaan vilkas ja eloisa. Pentuja rekisteröidään hieman yli 100 vuodessa.

 Kiistanalainen alkuperämaa

Rodun nimitys on tuotanut jonkin verran ongelmia: Saksassa sitä kutsutaan nimeltä wolfspitz ja jopa FCI lukee sen saksanpystykorvan kokomuunnokseksi, vaikka sen alkuperämaa on Alankomaat. Toiset pitävät wolfspitziä erillisenä rotuna ja väittävät sen olevan keeshondin kantarotu. Esimerkiksi eurasierin sanotaan olevan samojedinkoiran, chow chow'n ja wolfspitzin, eikä keeshondin, risteytyksen tulos.

 Turkinhoito

Keeshondin pitkä ja tuuhea turkki vaatii säännöllistä hoitoa, mutta ei ole aivan niin vaativa hoitaa kuin ensi näkemältä luulisi. Jos koiraa hoidetaan hyvin ja se saa laadukasta ruokaa ja riittävästi liikuntaa, turkki pysyy kohtuullisella vaivalla kauniina. Turkki tulee kuitenkin harjata säännöllisesti noin kerran viikossa perusteellisesti pohjaa myöten. Pentujen turkki takkuuntuu helposti, ja se pitäisikin harjata lähes päivittäin. Keeshond pestään tarvittaessa, yleensä 1–2 kertaa vuodessa.

 Terveystilanne

Keeshond on suhteellisen terve rotu, jolla ei ole merkittäviä taipumuksia perinnöllisiin sairauksiin. Rodulla ei ole sairauksille altistavia äärimmäisiä rakenteellisia ominaisuuksia. Yleisimpiä vaivoja ovat iho- ja turkkiongelmat, joita esiintyy noin joka kymmenennellä keeshondilla.

Keeshond ei kuulu tällä hetkellä PEVISA:an. Rotujärjestö kuitenkin suosittelee, että jalostukseen käytettävien koirien lonkat, kyynärpäät ja polvet tutkitaan sekä koirille tehdään kilpirauhasen vajaatoiminnan riskiä ennustava tyreoglobuliinivasta-ainetesti (TGA-testi) ja PHPT-sairauden (primääri lisäkilpirauhasen liikatoiminta) toteamiseksi tehtävä geenitesti.

Keeshondit ovat yleensä pitkäikäisiä ja elävät usein yli 10-vuotiaiksi. Vanhin koskaan elänyt keeshond on tiedettävästi ollut 18-vuotias.

Lähde: Wikipedia

Rotumääritelmä

KÄYTTÖTARKOITUS: Vahti- ja seurakoiria.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Saksanpystykorvat ovat kehittyneet kivikautisesta suokoirasta (Canis familiaris palustris Rüthimeyer) ja myöhemmin esiintyneestä "paaluasutuspystykorvasta). Ne ovat Keski-Euroopan vanhinta koirarotua, josta useat muut rodut ovat kehittyneet. Maissa, joissa ei puhuta saksaa kutsutaan wolfspitziä nimellä keeshond sekä kääpiöpystykorvaa nimellä pomeranian.

YLEISVAIKUTELMA: Pystykorvien kaunis karvapeite herättää ihastusta. Se on runsaan aluskarvan ansiosta pysty. Kaulaa ympäröivä, runsas, harajamainen kauluri ja tuuheakarvainen, terhakkaasti selän päällä oleva häntä ovat erityisen huomiotaherättäviä. Kettumainen pää, tarkkaavaiset silmät ja teräväkärkiset, pienet ja toisiaan lähellä pystyssä olevat korvat antavat näille pystykorville ominaisen pirteän ulkonäön.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 1:1.

KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Saksanpystykorva on aina valpas, eloisa ja poikkeuksellisen uskollinen omistajalleen. Se on hyvin oppivainen ja helppo kouluttaa. Epäluuloisuus vieraita kohtaan ja puuttuva metsästysvietti tekevät siitä ihanteellisen kodin ja pihan vartijan. Se ei ole arka eikä aggressiivinen. Säänkestävyys, sinnikkyys ja pitkäikäisyys ovat sen erinomaisia ominaisuuksia.

PÄÄ

KALLO-OSA: Keskikokoinen pää vaikuttaa ylhäältä katsottuna takaosastaan leveämmältä ja kapenee kohti kuononkärkeä.

OTSAPENGER: Vaihtelee kohtuullisen erottuvasta selvästi erottuvaan, ei kuitenkaan jyrkkä.

KIRSU: Pyöreä, pieni ja täysin musta, ruskeilla koirilla tummanruskea.

KUONO-OSA: Ei liian pitkä, ei karkea eikä suippo, sopusuhtainen kalloon nähden. (Wolfspitz/keeshondilla, grosspitzillä ja mittelspitzillä kuonon suhde kalloon noin 2:3 ja kleinspitzillä ja pomeranialla noin 2:4.

HUULET: Tiiviit, eivät riippuvat eivätkä muodosta poimuja suupieliin. Huulet ovat kauttaaltaan mustapigmenttiset, kaikilla ruskeilla koirilla ruskeat.

LEUAT/HAMPAAT/PURENTA: Leuat ovat normaalisti kehittyneet. Täydellinen leikkaava purenta, jossa ylähampaat asettuvat tiiviisti alaetuhampaiden eteen ja hampaat ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden. 42 hammasta hammaskaavion mukaisesti. Pienikokoisilla muunnoksilla voidaan hyväksyä yksittäisten välihampaiden puuttuminen. Tasapurenta on sallittu kaikilla muunnoksilla.

POSKET: Pehmeästi pyöristyvät, eivät ulkonevat.

SILMÄT: Keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset ja väriltään tummat. Silmäluomien reunat ovat mustapigmenttiset muilla paitsi ruskeilla koirilla, joilla ne ovat ruskeat.

KORVAT: Pienet, korkealle ja melko lähelle toisiaan kiinnittyneet, kolmionmuotoiset ja aina kärkeä myöten jäykästi pystyssä.

KAULA: Keskipitkä, leveästi lapoihin kiinnittynyt ja niskasta hieman kaareutunut. Ei löysää kaulanahkaa. Kaulassa on harjamainen kauluri.

RUNKO

YLÄLINJA: Pystykorvan ylälinja alkaa pystyistä korvista ja jatkuu pehmeänä kaarena lyhyen ja suoran selän yli. Tuuheakarvainen, selän päällä oleva häntä peittää osan selkää ja viimeistelee sivukuvan.

SÄKÄ JA SELKÄ: Korkea säkä sulautuu huomaamattomasti mahdollismman lyhyeen, suoraan ja kiinteään selkään.

LANNE: Lyhyt, leveä ja voimakas.

LANTIO: Leveä ja lyhyt, ei luisu.

RINTAKEHÄ: Syvä ja selvästi kaareutunut; eturinta on hyvin kehittynyt.

ALALINJA JA VATSA: Rintakehä on mahdollisimman taakse ulottuva, vatsalinja on hieman nouseva.

HÄNTÄ: Korkealle kiinnittynyt, keskipitkä ja erittäin runsaskarvainen. Häntä nousee heti tyvestä ylös- ja eteenpäin selän päälle ja tiiviisti sitä vasten. Kaksoiskierre hännänpäässä on sallittu.

RAAJAT

ETURAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat. Etuosa on melko leveä.

LAVAT: Lihaksikkaat, tiiviisti rintakehään kiinnittyneet, pitkät ja viistot.

OLKAVARRET: Suunnilleen lapojen mittaiset ja noin 90 asteen kulmassa niihin nähden.

KYYNÄRPÄÄT: Kyynärnivelet ovat voimakkaat ja kyynärpäät tiiviisti rungon myötäiset, eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset.

KYYNÄRVARRET: Runkoon verrattuna keskipitkät, vankat, täysin suorat ja takaosastaan runsashapsuiset.

VÄLIKÄMMENET: Voimakkaat, keskipitkät ja 20 asteen kulmassa kyynärvarteen nähden.

KÄPÄLÄT: Mahdollismman pienet ja pyöreät ns. kissankäpälät, varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja selvästi kaareutuneet; päkiät ovat vahvat. Kynnet ja päkiät kaikilla muilla värimuunnoksilla mustat, paitsi ruskeilla tummanruskeat.

TAKARAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat hyvin lihaksikkaat ja kintereisiin asti runsaskarvaiset. Raajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset.

REIDET JA SÄÄRET: Reidet ja sääret ovat suunnilleen yhtä pitkät.

POLVET: Polvinivelet ovat voimakkaat ja vain kohtuullisesti kulmautuneet, koiran liikkuessa polvet eivät ole ulko- eivätkä sisäkierteiset.

VÄLIJALAT: Keskipitkät, hyvin voimakkaat, alustaan nähden pystysuorat.

KÄPÄLÄT: Mahdollisimman pienet ja pyöreät ns. kissankäpälät, varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja selvästi kaareutuneet; päkiät ovat vahvat. Kynnet ja päkiät ovat mahdollisimman tummat.

LIIKKEET: Tehokkaat, suorat ja joustavat.

NAHKA: Tiiviisti rungonmyötäinen ja poimuton.

KARVAPEITE

KARVA: Kaksinkertainen karvapeite: pitkä, suora ja pysty peitinkarva sekä lyhyt, tiheä ja pumpulimainen aluskarva. Karvapeite päässä, korvissa ja raajojen etupuolella sekä käpälissä on samettistä eli lyhyttä ja tiheää, muissa osissa pitkää ja runsasta. Karva ei ole aaltoilevaa, kiharaa eikä huopaantunutta, eikä se muodosta jakausta selässä. Kaulassa ja lapojen kohdalla on tiheäkarvainen harja. Eturaajojen takaosassa on runsaat hapsut, takaraajoissa on kintereeseen asti runsas karvoitus, häntä on tuuheakarvainen.

VÄRI:

a) wolfspitz/keeshond: harmahtava
b) grosspitz: musta, ruskea ja valkoinen
c) mittelspitz: musta, ruskea valkoinen, oranssi, harmahtava ja muunvärinen
d) kleinspitz: musta, ruskea, valkoinen, oranssi, harmahtava ja muunvärinen
e) zwergspitz/pomeranian: musta, ruskea, valkoinen, oranssi, harmahtava ja muunvärinen
Muunväriset: Muunvärisiksi kutsutaan kaikkia alla [yllä] mainitsemattomia muita värisävyjä, jotka ovat kermanvärinen, kerma-soopeli, oranssi-soopeli, musta punaruskein merkein (black and tan) ja kirjava. Kirjavilla tulee olla valkoinen pohjaväri. Mustien, ruskeiden, harmaiden tai oranssinväristen laikkujen tulee olla jakautuneina yli koko rungon.
Musta: Aluskarvan tulee olla musta, myös ihon tulee olla tumma. Peitinkarva on kiiltävän mustaa ilman valkoisia tai muita värimerkkejä.
Ruskea: Kauttaaltaan yksivärisen tummanruskea.
Valkoinen: Puhtaan valkoinen, ilman kellertäviä sävyjä, joita usein esiintyy erityisesti korven ympärillä.
Oranssinvärinen: Kauttaaltaan yksivärinen, ei tumma eikä vaalea.
Harmahtava (keeshond): Hopeanharmaa mustin karvankärjin. Kuono ja korvat ovat tummat; kummankin silmän ympärillä on selvä vinosti silmän ulkokulmasta korvan uloimpaan kiinnityskohtaan kulkeva ohut musta viiva, ns. silmälasit; lyhyet, mutta ilmeikkäät kulmakarvat saavat aikaan selvästi erottuvan rajauksen ja varjostuksen. Harja ja lapoja myötäilevät värimerkit ovat vaaleat. Raajat ovat hopeanharmaat ilman mustia merkkejä kyynärpään tai kintereen alapuolella, lukuunottamatta vaaleampaa juovitusta varpaissa. Musta hännänpää. Hännän alapuoli ja housukarvat ovat vaalean hopeanharmaat.

KOKO JA PAINO

SÄKÄKORKEUS:

a) wolfspitz/keeshond 49 cm +-6 cm
b) grosspitz: 46 cm +-4 cm
c) mittelspitz: 34 cm +-4 cm
d) kleinspitz: 26 cm +-3cm
e) zwergspitz/pomeranian: 20 cm +-2 cm (alle 18 cm kokoiset yksilöt eivät ole toivottavia).

PAINO: Joka kokoluokassa painon tulisi olla suhteessa kokoon

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainitusta kohdista luetaan virheiksi suhteutettuin virheiden vakavuuteen.

VAKAVAT VIRHEET: Rakennevirheet; liian litteä pää, selvä omenapää; lihanvärinen kirsu, huulet tai silmäluomet; hammaspuutokset wolfspitz/keeshondilla sekä gross- ja mittelspitzillä; liian suuret, liian vaaleat tai ulkonevat silmät; virheelliset liikkeet; puuttuvat pään värimerkit harmahtavilla koirilla.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Epätäydellisesti sulkeutunut aukile; ylä- tai alapurenta; ulko- tai sisäkierteiset silmäluomet (ektopium tai entropium); taittokorvat; selvät valkoiset laikut kaikilla muilla yksivärisillä kuin valkoisilla yksilöillä.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.